Minun maailmani

Siinä maailmassa, missä minä elän
haaveista tulee useasti totta.
Siinä maailmassa lähdetään au-pairiksi Monacoon yhdellä puhelinsoitolla ja jatketaan Portugaliin toisella.
Aikaakin minun maailmassani on, aikaa tehdä asioita: minun maailmassani kesät ovat niin pitkiä, että sitä ehtii olla järvellä soutelemassa koko päivän kaislikon suhistessa, ja samassa jo huomaakin makaavansa ruohikkoisessa rinteessä voikukkien seassa ja puhaltavansa pajupilliin.

Pilvet liikkuvat yllättävänkin nopeasti, mutta silti ei ole kiire, ei kenelläkään.

Minun maailmassani ei ole heikko, jos itkee eikä tyhmä, jos nauraa. Kauniisti katsotaan myös sitä, joka laulaa.

Ja syksykin tulee, tulee kaunis syksy. Sillä minusta on syksy kaunis ja se kun sataa ja ihminen kulkee pitkässä takissaan kädessä sillä on salkku ja sade kastelee takin ja salkun, ja ihmisenkin sade kastelee mutta ei se haittaa ihmistä eikä se haittaa minua sillä värit ovat harmaa ja ruskea ja sinapinkeltainen ja sitä on soma katsella ikkunan läpi.

Minun maailmani talvi on aurinkoinen, mutta pimeäkin tulee ja tähdet näkyvät joka ilta. Voi luistella ja juoda sitten kaakaota tähtien alla, Otavan kauhan päässä olevan tähden avulla löytää Pohjantähden, se on ensimmäinen kirkas kun katsoo kauhasta ylöspäin.

Ja keväällä minun maailmani herää.